Koulut alkoi, Luojan kiitos! Kohta ois Kellokosken kaverit saanut tulla hakemaan jatkolomalle, et niin rentouttava ja virkistävä tämä "kesäloma" oli. Siihen työnmäärään joka koulujen alkamista kuitenkin seuraa on vaikea valmistautua, muutoin kuin henkisesti. Vaikka kuinka valmistautuisit et saa yhtää tuntia lisää vuorokauteen ja vaikka kuinka hosuisit et ehdi tekemään kaikkea, etkä muista mitkä harrastukset alkoi ja millä viikolla ja monelta tai et ne ylipäätään alkaa. Valmistautuminen onkin siihen että tiedostat sen, kuinka pari ensinmäistä viikkoa riittämättömyytesi loistaa kirkaasti kuin aamuaurinko. Eli ei muuta kuin aurinkolasit valmiiksi.  

Meiltä lähti neljä lasta kouluun. Ensinmäiselle, toiselle, seitsemännelle ja kahdeksannelle ja yksi aloitti toisen vuoden kerhossa ja yksi aloitti ensinmäistä kertaa kerhon joka on kaksi kertaa viikossa kaksi ja puoli tuntia.  Koulun aloitus tai siirtyminen yläasteelle on jännittävä ja iso muutos, jos ei niinkään muille mutta lapselle itselle, ja se jännitys ja epävarmuus näkyy käytöksessä ja sitä kautta muille perheen jäsenille ja tietenkin minulle. Lisää vanhempainiltoja, vanhempainvartteja, helmiviestejä, retkiä ja liikunta tunteja, kaverihuolia ja tietysti lisää kirjoja päällystettäväksi. Hyvä tavaton niitä tulee paljon. Olen oppinut päällystämään ne heti jolloin en unohda ja pino kirjoja ei kasva pisa torniksi, toki jos en päivällä ehdi on lainattava seuraavasta vuorokaudesta vähän. Siihen ei hirveästi aikaa mene kirjaa kohden noin laskennallisesti mutta osa lapsista on todella tarkkoja ilmakuplista sekä suorista linjoista ja jos käy niin että päällystäminen jää yön pikku tunneille joilloin väsymys on jo saanut yliotteen, saa siihen kulumaan yllättävän paljon aikaa. Väsyneet silmät, kärsivällisyys on vireystilan ruhjoma ja kiukku oman rauhoittumis ajan häviämisestä ja siitä että yöunet jäävät liian lyhyeksi ovat pahimmat vihollisesi jolloin siitä ei vain kertakaikkiaan tule mitään. Mietin tuossa että ensi kesän loma rahat saisi varmaankin kasaan sillä kun pystyttäisi pöydän kauppakeskukseen tai citymarketin aulaan ja vanhemmat saisi jättää kirjat siihen päällystettäväksi ja kun tulevat kaupasta, hakevat ne siitä, euron kirja. Uskon että tämän maan vanhempien rakkaus kontakti muovia kohtaan näkyisi siinä jonossa. Olen sitä koulukuntaa jolloin opetettiin että menestys on kysynnän ja tarjonnan laki ei niinkään todistus numeroissa, rohkeutta tarttua tilaisuuteen sekä silmää nähdä se. Eli jos ensi vuonna kerron disneyworldista, tartuin siihen. 

Pelkään pahoin että saan laittaa seiskaluokalaisen luokanvalvojan puhelinnumeron pikavalikkoon etusivulle. Ei suinkaan sen takia että soittelen päivisin hänelle kysyäkseen kuinka se äitin pieni mussukka nyt siellä yläasteella pärjää... Vaan pahoitellen kaikkea mitä nuori miehen alkuni on saanut aikaan ja varmistaen heille että meillä on vakuutus ja käymme tätä läpi kotona, uudestaan. On laskettu että lapsen kasvattaminen aikuiseksi maksaisi satakolmekymmentätuhatta euroa, en tiedä onko siihen laskettu kaikki mitä he rikkovat, epäilen, koska tuo summa nousee sen myötä aivan uudelle tasolle. On hämmästyttävää kuinka jotkut lapset saavat vain aikaan hyvin paljon. Hän ensinmäisenä päivänä, koulusta tultuaan sanoi että tässä hänen luokanvalvojan puhelin numero. No minä siihen että mihin minä sitä tarvitsen, helmen kauttaa saa yhteyden ja eihän ne ole yläasteella enää samassa luokassa koko päivän saman opettajan kanssa. Hän siihen tokaisi että sinulla pitää olla se. Ei kuulosta kovin hyvältä. 

Harrastukset vievät paljon rahaa ja meillä on aika pieni kustanteisia harrastuksia moniin muihin verrattuna, ja siihen kuluu aikaa arjesta hyvin paljon, ajamiseen iso osa. Ja perheen aikuiset joutuu venymään ihan äärimmilleen mutta niiden hyvä puoli saa kuitenkin lopettamisen sijaan jatkamaan. Mikäli lapsi on hyvin energinen tai liikkuva tai mitä kauniita sanoja neuvolassa nyt käytetäänkään niin urheilu on parasta lääkettä siihen, iästä riippumatta. Meidän perheeseen on siunaantunut useampi lapsi jolla on likaa pattereita ja ne vetää aamusta iltaa kuten duracelpuput väsymättä lainkaan. Veli kävi kesällä poikiensa kanssa kylässä ja totesimme nauraen että sukuvika, me olimme sellaisia ( meitä on 7) ja meidän lapset on sellaisia. Purkaamaton energia näkyy tunneilla ja oppimisesa ja siinä kuinka käydään nukkumaan kun se keho on vielä täydessä vauhdissa eikä sitä energiaa ole saanut purettu ja sit taas aamulla väsymyksenä ja huonoa palautte koulusta ja sit taas kotona jne, kehä on valmis ja se vain jatkaa pyörimistä ellei sitä pysäytä ja se vaatii panostusta. Se näkyy siinä kun se lapsi kasvaa mitä koulun jälkeen tehdään, lähdetäänkö treeneihin vaiko kaupan kulmille tekemään kaikkea mitä ei pitäisi tehdä. Kaveri porukka on usein sitten sitä samaa laatua ja joukossa tyhmyys tiivistyy on sanonta ja kyllä se vaan pitää paikkaansa. Täytyy vain asennoitua itse siihen että nyt ollaan pika junassa, nyt mennään eikä meinata ja täytyy vain pitää kiinni. Ehtii vähemmän muuta mitä itse haluaisi tehdä mutta jos tähän ei keskity, kolahtaa se omaan nilkkaan nopeammin ja kovemmin kuin on osannut edes ajatella. 

Yritän toki olla unohtamatta pitää huolta itsestäni ja avioliitostani. Eikä sitä tarvitse loppujen lopuksi paljoa, kahden keskinen sauna tai hyvää ruokaa ja elokuviin. Kokonaiset viikonloput ovat josssin kaukana tulevaisuudessa. Uskon että siinäkin auttaa paljon se että molemmilla vanhemilla on sama ajatus ja sama panostus vaikkakin eri kohdissa, köyttä vedetään yhdessä samaan suuntaan. Silloin se puutarha kestää talven yli vähemmällä lannoituksella, rakkaus riittää.

Nyt päivän askareisiin ettei kaadu työt niskaan kun istuu koneella kirjoittamassa.

Pirteää päivän jatkoa kaikille