Kun kolmannet pitkät kalsarit mitkä kaapista otat perä jälkeen mukuloille on puhki on aika lähteä ostoksille. Eihän niissä ole kovin isoa reikää ollut alun perin, mutta jos et heti neulo sitä reikää umpeen on siinä iltaan mennessä nyrkin kokoinen reikä koska siinä on vaan niin kivaa pyöritellä sormia. Yhteisiin kauppareissuihin täytyy valmistautua henkisesti. Ja kaikkien mahdollisten vaihdosten jälkeen ollaan lähdössä vain puolella porukalla, jotka toki saa aikaan hyvin paljon. Aamu alkaa hyvin, on vapaa aamu ja kaikki nukkuu hieman pidempään, koirat ja kissat eivät toki nuku vaan ovat aika nyrpeissään kun aamu viiden pissalenkin jälkeen menetkin takaisin nukkumaan. Joten kun tulet takaisin, nukuttuasi hiemaan lisää on ylläri ihan kiva. Tolua tolua ja tolua, ja salapoliisi työtä; kuka on syyllinen?! Viidestä, kaksi potenttiaalista syylistä mutta sen pidemmälle et pääse. Tämä ylläri löytyi sillä kun 5 vuotias hyppäsi sängylle, huomaamatta tietenkään tätä kohtaa. Eli petivaatteet kaikki pesuun, ei niitä päiväpeiton ansiosta olisi kaikkia tarvinnut keittopestä 90 asteessa mutta kun oma mielikuviutus ei anna mielenrauhaa, on kaikki desifiointava. Eikä siinä vielä kaikki, yllätyksessä oli yllätys! Eli axilur kuuri. Niitä on kotona, eli sen puolen saa heti hoitoon. Ei siitä ole kauaa kun sen kuuriluontoisesti saivat mutta jostai nyt katti varmaankin napannut sen. Periaatteessa ihan hyvä kun selvisi, etei kärsi yhtään kauempaa. Eli tämä tarkoittaa sitä että desifiointi urakka jatkuu. Eläimet ovat vain alhaalla joten pinta-ala puolittuu. Ei muuta kuin pojan kanssa alas suihkuun, sitä ennen eristät alueet ettei kukaan sotke lisää. Täystuho istuu syöttötuolissa ja mättää puuroa lattialle kun kukaan ei ole kieltämässä, puuroa on myös hiuksissa, pöydällä, vaateissa ja käsissä, kun ne kädet on niin kiva työntää lämpöiseen puuroon ja ottaa kourallinen ja heittää pöydän toisella puolen olevaan seinää. Kuulet kikatuksen ja näetkin osan mutta kun yks pikkujuttu täytyy hoitaa ennen sitä. Onpahan ainakin paikallaan, tärkeysjärjestys on oltava kohdallaan. Kylmä puro napaan ja ukko ylös kahville että päästään lähtemään. Kaiken tämän jälkeen olet niin innoissasi ostoskeskukseen lähdöstä.

Kun vihdoin ja viimein pääsette perille on kaikilla nälkä. Olet jo alunperin aikataulusta myöhässä ja haluat edes ostaa sen mitä tultiin hakemaan ja sanot että kohta. Ja sit kohta ja kohta ja OKEI mennään sit! Omakin verensokeri rupeaa olemaan jo laskusuunnassa. Tähän asti vauvan on nukunut mutta kun pizza on pöydässä muru huutaa. Syötän heti ja vaivihkaa jospa jatkaisi unia, mutta luulet vaan. Vuorotellen isännän kanssa syödään ja kävellään Roope Ankan uraa ja hytkytetään. Sen jälkeen ostamaan niitä pitkiä kalareita. Olisi niin kiva käydä kaikissa kaupoissa mutta ehkä ei kannata kokeilla kepillä jäätä kun tuntuu jo rätisevän. Vauva ei tyydy millään konstilla olemaan vaunuissa, vaikka mitä yrität, vaipan vaihto, syöttöä, heijjaa, heijjaa sivuttain, kovaa, kävellen, mikään ei käy paitsi syli ja sekin hytkyttäen. Joten ipana kainaloon ja toisella kädellä yritä työntää vaunuja jossa on kääntyvät etupyörät, joka on muuten haka ostoskeskuksissa mutta jos työnnät yhdella kädellä.... toki etupyörät voi lukita mutta kun kyseessä on tuplarattaat peräkkäin istuttavat yhden käden kääntö ei onnistu eikä ne hemmetin kärryt mene suoraan vaan ajelet ohikulkevien jaloille. Toisella on ostoskärryt ja yrittää niitä täyttää. Olet toisella puolella citymarkettia mutta kuulet kun vauva huutaa, joku ongelma sillä nyt on. Pakollisia ostoksia on ja yrität ripeästi tonkia ja etsiä oikeita kokoja, ja sit löytyy sopivia joululahjoja. Ne ois niin kätevä ottaa nyt eikä sit jättää viime tinkaan kun ovat loppu eikä mistään enää löydy, ja synttärilahja täytyy muistaa. Ja vauva huutaa. Yrität kysyä mielipidettä lahjoihin mutta ei kuulu kun vauva huutaa. Ja aina kun syödään, mikä on seuraava vaihe? No vessa tarpeet tietysti. Sen pojat antavat kaikkien muidenkin tietoon, vaihdamme ja iskä lähtee viemään poikia vessaan. Se on mielenkiintoista puuhaa olla pottaharjottelijan kanssa reisussa, kun se muutenkin on niin jännää se potalla käynti saatika sitten ostoskeskuksessa nalle puh pottaan, kuka nyt nallen syliin kakkaa. Mitään tulosta ei tule ja vaippa on varalla, mutta kun iso poika ei vaippaakaan haluisi tehdän ja olo muuttuu tukalaksi kun yrittää pidättää. Pikkuhiljaa tulet siihen tulokseen että täytyy lähteä vielä kun voi ja ennenkuin jotain pahempaa sattuu. Nyt ne viimeiset tavarat mitä piti ostaa ja sit kassalle, ja voi Luoja mikä jono, ja vauva huutaa. Jään jonottamaan ja iskä menee kassojen toiselle puolelle hytkyttelemään, toinen pojista jää kanssani jonottamaan. Ja hetken päästä aivan järjetön lemu leijailee nenääni, kun eihän se poika voi lopullisesti pidättää. Ja katseet kääntyvät tietysti meitä kohti ja olet ihan kuin ei mitään ihmeellistä olisi tapahtunut ja eihän periaatteessa ollutkaan, lapsihan on 3 vuotias. Vähän matkan päähän tulee joku lyyli jolla on pikkasen likaa chanel 5 ja se peitää tuoksullaan tämän peri maalais pojan hajun sillä seurauksella että minulle puhkeaa älytön päänsärky. Kassalla on nuori mies just ehkä sen kaksikymmentä vuotta. Kattelee meidän tavara määrää ja isäntää joka ottaa niitä isompia pois hihnalta vauva sylissä ja toteaa että tässä olisi joululahjoja. Se sai minut hymyilemään. Hänellä ei ollut mitään stressiä pitkistä jonoista vaan iloisesti jutteli minulle ja katteli meidän vesseleitä. Sillä täytyi olla omia tai siten paaljon sisaruksia, ei muuten tuommoisessa metelissä voi olla stressitön. Vastaan että ´´joo, tässä vaiheessa voi vielä keksi selityksiä kuten: ne on kummilapsille, naapurille ja ketä nyt mieleen putkahtaa´´. Tavarat saadaan pakattua ja isäntä kysyy että ``minne sitte``, vastaan että ´´autolle, ´´niin mut jos´´ ´´kotiin nyt !´´ Kun tulemme autolle ja kaukalo naksahtaa jalustaan, vauvaa hiljenee, mun pää toki ei. Nyt on semmoinen jengi ja semmoisessa ikä haarukassa että nämä ostoskeskus reissut ovat vaan aika haastavia. Kotimatka on hiljainen ja tulemme kotiin suhteelliseen uuvuksissa. Keitetään kahvia. Pojat ja täystuho katsoo ohjelmaa ja leikkii, vauva nukkuu, me istutaan kahvi pöytään ja aukaistaa Ainon samettinen nougaa jäätelöpaketti joka on vain äidin ja iskän, ja huokaistaan. Säpsähdän, ostinko ne pitkät kalsarit johon isäntä vastaa, parsin niitä vanhoja kokoon jos unohdit. Hiljaisuus jatkuu.

Yön rajamailla siirryt yläkertaa "nukkumaan" ja vilkaiset tavalliseen tapaan akvaarioon. Se näyttää jotenkin oudolta silmään mutta et jaksa keskittyä että mitä outoa siinä on. Nyt vaan sänkyyn. Seuraavaana päivänä katselet sitä tarkemmin huomaat että kyllä, jotain outoa siinä on. Pojat jonoon, ´´kuka koski akvaarioon?´´ Saat tivata aika kauan ennen kuin syyllinen tunnustaa, siinä vierähti aresti kello ympäri monta kertaa. Syyllinen oli selvillä heti mutta tunustaminen oli päivän opetus. Viisi vuotias kakki kerkiävä tunnustaa ja kysyn että miksi sinä laitoit akvaarion Ikean tavikkeissa olevia pesulappuja? No kun ei hän löytänyt roskista. Juu, niinhän se varmaan oli. Pitkän kalojen hyvinvointi opetus tuokion jälkeen saa poika vapautuksen ja joutuu olemaan läsna koko akvaarion putsauksen ajan. Halusi tahi ei. Mutta kyllä muissakin perheissä osataan. Meillä kävi viiden lapsen isä (kohta kuuden) hakemassa poikaa kylästä ja jäi juomaan kupposen kahvia ja akvaariosta tuli puhe, heillä on tuplasti isompi kuin meillä, eli 500 litraa. Ja hän siinä iloisesti kertoo päätään pyöritellen että jompikumpi pienistä kävi ropaamassa automaatti pumppua jolloin aquun syntyi "vähän" painetta ja poks kansi lensi ilmaan vedet latttialle. Ei ilmeisesti tyhjentynyt kunnolla mutta sen verran että remppa ukko paikalle ja lattia auki että kuivuu kunnolla.

Välillä käy mielessä että haluaisin että koti olisi hiljainen siisti ja puhdas. Paljon valkoisia teksitiilejä, roikkuvia kauniita verhoja, porsliini esineitä ja kalliita PartyLite kynttilä somisteita ympäri huushollia. Kukkia ja hiekattomia mattoja ja siivous päivä kerran kuussa, koska kukaan ei sotke. Yksi rauhallinen lapsi ja kissa jota ei näy eikä kuulu. Mutta sitten tulen järkiini. Ei se ole minua varten. Tämä on minun elämää ja mitään en vaihtaisi pois.