Isänpäivä oli ja meni, ihan hyvin saatiin se sujumaan, isän lempi keksjä leivotiin ja hyvä ruoka parempi mieli. Aamupala ollaan suosiolla jätetty tänne alakertaan, pöytään, muuten ei tulisi mitään koko syömisestä. Ja loppujen lopuksi on aika epäergonoominen asento ja syliinhän ne päätyy kun kaikki innolla isän syliin ja päälle ja sänky on täynä pikkuväkeä jotka innoissaan hyppii. Pojan tyttöystäväkin tuli kylään ja huomasiin taas ihmeellisen stressin hiipivän niskaan tai oikeastaa tsunamin lailla lyövän niskaan koska varoitusaika oli kovin lyhyt. Mitä on päällä, onko tukka kammattu, mitä muilla lapsilla on päällä koska suurimman osan ajasta se mitä niillä on yllään voi hädin tuskin sanoa vaatteiksi vaan enemminkin viitaksi taikka pelkästään tarzan asuksi. Eteisen lattialta kuivuvat puvut naulakkoon, kuravatteet tuulikaappiin, ylimääräiset hiekat pois lattialta, tulihan se vessa pestyä niin kuin normaalisti prjantaina jne. Alle tunnissa olin aivan puhki eikä ollut puolipäivä vielä. Huomasin tämän vasta kun se oli jo myöhäistä. Ihan kuin 12 vuotiasta kiinostaisi pätkääkään missä meidän toppavaatteet on. Tähän voi myös liittää pelon että tytön äiti saattaa tulla eteiseen. Lopputuloksena sain pyytää kaikilta anteeksi omaa käytöstäni kun tiuskin. Huomasin myös uuden tunteen itsessäni, enkä ollut ihan odottanut sen saapuvan. Poikani ei ollut enää täysin minun. Toki tiesin sen päivän tulevan ja joskus jopa odottanut sitä, silti se tietyllä tavalla yllätti. Ei kovin pitkälle olla päästy, heippahalit on edelleen kolme kertaa kun olen muutaman tunnin pois. Mutta se tunne oli outo ja haikea ja ehkä hieman pelottavakin, sitä piti hieman miettiä. Erittäin iloinen olen heidän yhteisestä sävelestä enkä meinannut takertua mukuloihin kiinni etteivät saa mennä eteen päin. Mutta nyt olemme uudessa vaiheessa ja tämä vaatii totuttelua myös meiltä vanhemmilta kun isommat lapset rupevat seurustelemaan, tämä on jo koettu sittten kun välisarjan porukka tulee tuohon ikään. Tämä on siis uusi vaihe! Sitten on siihen liittyvä sisarkateus, jos toisella on ja toisella ei, vaikka ei edes haluais, tämän vierailu pilaa päivän. Tämä onkin kinkkisempi juttu. Kotona täytyy saada olla niinkuin haluaa mutta onhan toisellakin oikeus saada vieraita omaan kotiin. Talomme ei ole linnake että kaikilla olisi oma kerros ja vessa, joten sopu täytyy löytyä.Tiedän perheen jossa lapsilla oli oma kerros, heillä ei toki ollut seitsemää lasta. Jäämme oottelemaan mitä tämä uusi vaihe tuo tullessaan.

Toinen iso joululahja tilaus tehty. Kyllä se sieltä pikkuhiljaa jo tulee, joulutunnelma siis. Voi jo varovasti kuunnella joitain joululevyjä ja jouluruuastakin puhuttiin päivällisesellä, kuka haluu mitäkin. Rimaa on joutunut laskea koska yksinkertaisesti ei enää ehdi, vauva nukkuu tai sit se tosiaan ei nuku. Perunalaatikko sai kolme ääntä ja siitä en totisesti luovu, porkkana vain yhden ja se oli minä, lanttu kaksi, miehen lemppari en voi karsia, ja maksalaatikko kaksi, se saa luvun olla äitien tekemää kaupan hyllyltä. Lohi palana tavallisesti graavattu ei siis iso homma, aiempina vuosina on ollut lohirullaa, wasabi lohta, tervalla maustettu. Meillä on yksi lapsi joka söisi pelkkää kalaa, ja jouluyönä lohi leivät on must juttu. Silli saa jäädä pois tällä kertaa tai purkista. Kinkku on jo pakkasessa odotamassa. Hirvipata mikäli saadaan lihaa siihen, se vaan on niin älyttämän hyvää. Jälkiruuan olen aina vaihtanut, nyt en tiedä vielä mitä teen. Jos ollaan omalla porukalla ei painetta siihenkään ole, se voi olla helppo suklaa kuivakakku, aattona kasaan heitetty, hetken mielijohteesta. Onhan tuossakin jo syötävää paljon. Jatkojohdot löytyivät joten jouluvaloja voipi kohta ripustella, tänne alas vasta synttäreiden jälkeen, mutta ylhäällä voi jo aloittaa ei siten ole niin älyttömän pimeää. Täällä maalla kun on pimeään aikaa todella pimeetä! Ei valon valoa mistään. Otsalamppu päähän jos ovesta astut ulos. Pihavalo nyt on yks myrskylyhty et loppujen lopuksi on ihan sama onko silmät auki vai kiinni ilman lamppua.

Tähän aikaa vuodesta pukemiseen menee eriitäin paljon energiaa, vaivaa ja aikaa. 20 minuuttia pukemiseen 30 minuuttia ulkona ja toiset 20-30 minuuttia siihen kun huuhtelet hanskoja, kurahousuja, kenkiä ja ripustelet niitä sinne tänne kuivumaan, pönttöuunien viereen, saunalle , eteisen kaappien oven nuppeihin, putsaat kurat tuulikaapista, eteisen matosta, ovista, kissan turkista joka pahaksi onnekseen sattui kulkemaan ohi. Kaikkein paras vaihtoehto olisi muuttaa Austraaliaan mutta hyvänä kakkosena olisi semmoinen aspesti suihku joka johtaisi suoraan isoon kodinhoitohuoneeseen johon märät ulkoiluvaatteet voisi kuivattaa kuivauskaapissa ilman että koko talo haisee ja siitä sisään. Mikäli isät olisivat kotiäitejä niitä olisi jo keksitty kuten vaunuihin kiinitettävä moottori joka keinuttaa vaunuja ettei itse tarvitse vispaa niitä. Tämä on vain ajan kysymys, harmi vaan että kun niitä suihkuja on markkinoilla minä en enää tarvitse semmoisia. Koska luultavasti en edelleenkään ole Austraaliassa mutta olen ajatellut ottavani lastenlapsia kylään vain kesäisin ja talvisin.

Toinen aika päivästä johon toivoisin jotain apua on välipala/koulusta tulo aika. 1,5h ja olen aivan puhki ja päiväunien tarpeessa. Koululaiset tulevat usein hyenojen lailla nälkäisinä ja väsysinä kotiin ja kaataa kaiken likaämpärin lailla päällesi, sitä vartenhan sinä olet. Liikaa läksyä, taksilla oli pitkä reitti tänään, pahaa ruokaa koulussa, satoi vettä ja on kuin uitettu koira kotiin tultaessa, joka on tietysti sinun vika. Siitä ei puhuta mitään että sanoit aamulla että vettä sataa. Luulet pääseväsi helpommalla laittamalla välipalan valmiiksi pöytään mutta ei! "Aina tätä samaa", sitä oli viimeksi viikko sitten, "tiedät etten pidä tästä", aijaa mistä lähien, "haluan jotain muuta". Sitten jos et laita mitään pöytään ja sanot että ottakaa itse, "ei täällä ole mitään, kai isä käy kaupassa". "Mutta kaappihan on täynnä", "mutta olen jo syönyt näitä kaikkia parin päivän sisään". Siis mitä?! Onneksi meillä on koiria ja niille tuli just nyt pissahätä. Ulkona sataa ämmi äkeet selässä ja raahaat ne eteiseen vakuuttaen koululaisille et nyt on pakko viedä koirat lenkille. Täysi sotahan täällä on kun tulen takas ja erotuomarin virka alkaa. Toi yskäs liian kovaa, ton mandariinin kuoret jäi pöydälle, toi tönäs. Puhallat pelin poikki ja ei muuta kun inkkari rinkiin matolle istumaan, käsi kädessä ja pois voi tulla kun ollaan sovussa. Tää lauma on niin usein intiaani ringissä että olkkariin saa rakentaa tiipiin kohta ja lähetellään vaan savu merkkejä. Päivällis pöytään voisi jo tulla ringin kautta, jos se hillitsisi käsienpesu jonossa.

Onneksi tänään on kuukausittainen hemmoteluhetki ja äiti saa uudet rakennekynnet. Hetki pois kotoa tekee ihmeitä ja kaikesta kauniista tulee hyvä mieli. Ja jälleen kerran tuli paranettua maailmaa parin tunnin ajan, illalla vielä suihku aivan yksin ja aamulla olet taas täynnä energiaa aloittamaan puuron keitton 06.00.  Normaalia kotiäidin arkea.