Isyyspäivät lusittu ja pidetty ja nyt paluu arkeen 7 lapsen kanssa. Pirteänä ylös puuroa keittämään ja lapset ajoissa koulutaxiin, pihalle odottamaan ettei tule valituksia, kerhoilua pari kertaa viikossa ja kaikki muukin mitä kotiäidin päivään kuuluu. Kumpi on vaikeampaa, tehdä ne kaikki yksin vaiko luopua omasta rutiinista tehdä niitä tietyllä lailla? Oli niin tai näin niin pienenkin tauon jälkeen se rutiini on hieman ruosteessa. Kaikki lapset ovat toki siellä missä pitääkin olla joten ihan tyytväinen saa olla. Sit pyykin kimppuun! Aamulla sanoin jälleen murkkupojalle että voisko hän samuttaa yövalonsa päiväksi, mikäli hänen huonetonttunsa tarvitsisi valoa, hän saa maksaa sähkölaskunsa itse. Hyvän huumoritajun omaava poika piti pienen hiljaisen mietintä hetken, naurahti ja kävi sammuttamassa valon. En tiedä onko sama tonttu mutta kuka noita sukkia syö. Pyykinpesijän sääntöihin kuuluu että parittomia sukkia ei pestä. Ne tulee olla parettain ja toisissaan kiinni mikäli haluaa puhtaita sukkia. No Ikea kassin pohjallinen parittomia ja toinen pohjallinen parittomia puhtaita mutta EI PAREJA! Kuinka tämä on mahdollista? Ja jos minä olen se pesijä, kuka on pessyt ne puhtaat sukat ilman paria. Tietääkseni kukaan muu ei meillä käytä pyykkinpesukonetta ja taitaa olla hyvä niin. Kiitän Luojaa siitä ihmisestä joka on pyykinpesukoneen keksinyt ja tehnyt että minulla semmoinen on. Ei paljoa naurattaisi rumpata kirjaimellisesti koko päivää vaatteiden kanssa, ei niitä vaateita varmaan vaihdettaisi tähän tahtiin mutta silti. Justiinana saa kodinhoitohuoneen kynnykselläkin seista, ja palauttaa vaatteet jotka on ollut 1 koulupäivän tai vain puolikkaan päivän. Kun on kouluvaatteet, kotivaatteet, kauppavaatteet, partiovaatteet, lenkkivaatteet yövaatteet jne. No viikko aloitettu ja kaikki tuntuu sujuvan, ainakin tänään.

Ps. Ei se ollut mahatauti....