Täytyy varmaan aloittaa valittamalla, muuten tämä elämä olisi niin outoa. Ajat ovat muuttuneet siitä ei pääse yli eikä ympäri, mutta täytyykö ihan kaikkea purematta niellä. Eskarilainen lauloi loppu keväästä radiossa soivaa aikuisten kappaletta, pyysin häntä useampaan otteeseen ettei laulaisi sitä koska 'hei sexylady' ei kuulu tulla sen ikäisten suusta. No yllätykseksi se oli heidän kevätjuhla esitys! Eihän esityksessä ollut mitään vikaa, söpöjä nöpöneniä tanssimassa ja laulamassa kertosäkeistöä. Mutta oishan aikuiset voinut miettiä laulun sisältöä, lapset varmaan oli itse ehdottanutkin sitä laulua jne, mutta onko se ihan ok että lasten luistelu harjoituksissa jäähallissa soi pornolaulu koska se nyt "kuuluu" tähän päivään? Ei ole kiva aina olla antamassa ikävää palautetta,  ja se sattuu aika usein minun kohdallani että jostain syystä täytyy huomattaa. Lopputulos on se että lapset kattoo että "ei taas" ja vajoavat penkin alle. Olin yläasteen lukkari järjestelmästä hieman eri mieltä ja sanoin itselleni ääneen että pitää varmaan soittaa että eihän tämä tälleen käy että 7 viikkoa on liikuntaa syksyllä ja 7 viikkoa keväällä tai 14 syksyllä ja 0 viikoa keväällä.  Joo, ei hyvä, kuka näitä oikein tekee! Tyttäreni kiljaisi kauhuissaan että Eeeii, et soita, se on ihan hyvä, ei kukaan muukaan valita. Ei ne asiat sillä parane ettei suutaan aukaise ja kyllä usein muutkin vanhemmat liittyvät valitukseen kunhan joku sen ensin aloittaa. Eli vanhempainiltaa odotellessa.

Lasten lukumäärän myötä eri asiat muuttuvat eritavoin ja jotain ei enää edes huomaa joka aikaisemmin oli niin tärkeä. Kerran luin semmoisen jutun jossa puhuttiin lasten lukumäärän tuomista muutoksista: ensimmäisen kohdalla keität tutin joka kerta kun se tippuu lattialle, toisen kanssa tutin huuhtelu vedellä riittää, kolmannen kanssa imaiset itse ylimääräiset roskat pois ja neljännen kohdalle et tee mitään koska kukaan ei ole huomannut sen tippuvan, aika pitkälti näin. Muutama konkreettinen lisäys vielä, ensimmäisen lapsen kohdalla kaikki muutuu ja toisen kohdalla myös. Kolmannen kohdalla ei oikeastaan muutu paljoakaan, kolme huonetta + keittiö käy vähän ahtaaksi ja lelujen määrä on lisäänty moninkertaiseksi mutta et tiedä miten. Neljännen lapsen kohdalla ihmiset jo kyselevät että halusitteko lisää vaiko vahingossa tuli perheenlisäystä (tämähän on sallittua tässä maassa) ja normi autoon ei enää mahdu. Ajatus ruuasta ja sen laitosta muuttuu, siirrytään suurpakkauksiin ja ulkona syödään vähemmän, jo siitäkin syystä että itsenäisiä pikku taaperoita on sen verran monta että silmät ja kädet eivät riitä ja se jälki ravintolassa voi olla katasrofaalinen.

Viidennen lapsen kohdalla siirrytään suurperheiden ensimmäselle portaalle. Vauva aikaan ei enää tule kummempia yllätyksiä joten se mennee rutiinilla mutta samalla jännitys ja stressi onnistumisesta ja vauvan tarpeiden täyttämisestä ovat vähentyneet koska näet edelleen hengissä säilyneitä sisaruksia kaikista virheistäsi huolimatta. Ja silloin tästä ainutlaatuisesta vauva ajasta voi nauttia enemmän ja jättää suorittaminen muille. On oppinut myös sen että ei ne lapset kasva käyrien mukaan ja on annetava tilaa kehittyä ja kasvaa vaikka se menisikin hitaammin kuin muilla sisaruksilla, ja sen että vaikka lapset ovat samasta muotista he ovatkin omia yksilöitä ja edelliset toimintatavat eivät välttämättä pädekkään tämän lapsen kohdalla. Kuudennen lapsen kohdalla tilanahtaus saa jo uuden merkityksen. Et oikeastaan ehdi enää tehdä muuta kuin kotitöitä ja kommunikoida koulun kanssa. Koko perheen siirtyminen paikasta A paikkaan B vaatiin erittäin paljon valmisteluja ja ponnistelua. Yritätte vielä näyttää normaalilta perheeltä ja todistaa että olet hoitanut kaiken niin kuin pitääkin. Sana Joulu saa hien nousemaan otsalle ja kesäloma tuntuu mahanpohjassa ja lompakossa. Säännöt eivät olekkaan tehty rikottavaksi vaan selviytymisen vuoksi. Ja ellet ota lenkki aikaa itsellesi et tule sitä koskaan saamaan niin kauan kuin voit vielä juosta. Seitsemännen lapsen kohdalla olette virallisesti suurperhe. Pikkuhiljaa kaikki ylimääräinen nipottaminen jää pois koska sinulle selviää että et voi hallita kaikkea, vaikka kuinka yrittäisit. Puhtaus ja siisteys ovat kaksi eri asiaa, etkä edes odota että siivouspäivän jälkeen olisi sen näköistä että olet juuri siivonnut puoli päivään, riittää että tiedät tehneesi sen. Eri pari sukat ovat ok, mikäli ovat saman väriset vaan,(en tiedä missä värin samantekyvyys muuttuu), miljoonien sormikkaiden merestä väliä on enää ehjillä ja reikäisillä. Rima täydellisyyteen laskee pikkuhiljaa ja huomaatkin olevasi jalat maassa oleva muumimamma.

Ihmiset ja lapset ovat erillaisia joten tämä kehysriihi ei etene kaikillä näin. En tiedä mitä seitsemännen lapsen jälkeen tapahtuu,  koska emme ole siellä mutta olen kuullut että kuuden lapsen jälkeen on saman tekevää onko niitä seitsemän vai kymmenen,  muutos on omassa asenteessa. Tässä vaiheessa matkaa voin allekirjoittaa sen. Ihanaa keskikesän aikaa.