Johan oli taas härdelli! Pojan päiväkerhossa oli lappu ovessa että yhdellä lapsista on kihomatoja. Jaahas, kiitos ja näkemiin, palaamme parin viikon kuluttua. Mikä inhotava ajatus jää kuhisemaan päähän, me olimme viime viikolla perhekerhossa ja poju omassa päiväkerhossa. En todellakaan halua sitä pesu ja pyykkirumbaa tähän joulualusaikaa enkä minään muunakaan vuodenaikaan. Eikä ajatusta helpota se seikka että kuivauskone odottaa huoltoa joten en pese isompaa vaatetta kuin sukkia ja alusvaatteita viikkoon. Voin kertoa että tämän kokoisessa perheessä se tarkoittaa sitä että kodinhoitohuoneessa oleva mount everest yltää kattoon. Läjä lattialla joka vain kohoaa kohoamistaa. Pyykkikoreja on kolme ja yksi ikea kassi, mutta kun ne ovat täynnä, lisätään pyykit siihen päälle. Koulusta on pojalle tullut palautetta siitä että käyttää liian kauan samoja vaateita, hupparit ja housut saa olla maximissaan kaksi päivää ja opetajat ovat puhuneet että sukat ja alusvaateet pitää vaihtaa joka päivä. Ei se kyllä ihan noin mene, mutta on muutenkin ollut koko koulu-uransa kiusattu, että jos tämä vähentää sitä niin olkoon sitten. Tyttölapsille tämä lumppurumba onkin sitten ihan sisään rakennettu juttu, ne aloittaa jo hyvin varhaisessa vaiheessa vaateiden valikoimisen ja niiden vaihtamisen ja sitä on turha estää, voi toki yrittää mutta lopputulos on että se vaatekuoma kerätään jonnekin omaan huoneesen ja sieltä kipataan se kerralla pyykkiin ja siten voi sanoa että en ole vienyt joka päivä vaatteita sinne, joten näistä valiten on parempi se että vievät vaatteensa sinne samantien. Jos haluavat jokun tietyn vaatteen määräaikaan mennessä kannattaa se ilmoittaa ajoissa, joskus on käynyt niin että yksi puku oli sopiva seuraavalle lapselle kun tuli pyykistä pestynä pois. No joskus näin, käännän kasat yleensä ylös alas ettei käy näin mutta aina ei voi kun se yltää kattoon.

Samalla viikolla löysin kissan korvaa rapsuttaen pienen ödärin, joka sai kaikki hälytyskellot soimaan taas. Imuroin koko alakerran jokaista listaa myöten, vaihdoin petivaatteet, puistelin ja vein ne ulos, kävin läpi joka eluka talosta ja etsin netistä tietoa kotieläimiä kiusaavista pienistä täistä, kirpuista, punkeista jne, piinasin miestäni töissä konsultoiden lääkkeistä jolla ne myrkytetään ja jottei tämä kävisi liian helposti, vauvalle sattui semmoinen päivä ettei millään saanut unenpäästä kiinni, joten tätä kaikkea säesti huuto. Kirosin mielssäni että miksi ei voisi jo tulla lunta ja pakkasta koska silloin pieneliö maailma vähenee olemattomiin ja silloin tuntuukin puhtaalta kun vie petivaatteet ja matot tuulettumaan. Keitän kahvia ja istun murjottamaan uupuneena keittiön tuolille vauva sylissä ja odotan lunta, jolloin rupeaa satamaan plaston muoviastioita. Tuo oli keltainen lautanen, tuo oli vispilä.... ei kai, nyt viiraa päässä ja pahasti, täytyy varmaan mennä ajoissa nukkumaan tai jo päiväunille kun se ukkokulta tulee kotiin. Mutta kyllä, ikkunan alta löytyi kokoelma muoviastioita juuri poikien huoneen ikkunan kohdalla. Se että ollaan oltu viikko kotona näkyy ja tuntuu, ja ulkoilu on ollut minimissä kamalan sään vuoksi ja pelit on pelattu, piirretty, maalattu ja tänään askartelu minäni ei vain jaksanut kukoistaa, on lopputulos tämä. Tosi hauskaa heillä toki oli. Verhotanko oli pois paikoiltaan, sillä oli huitastu posliini nukke hyllyltä alas, hylly repsotti pahaenteisesti kun pieni touhuterrieri yritti saada sitä takaisin, pitäen hyllystä tietysti kiinni, sähkötaulun napit olivat jotenkin erillailla kuin yleensä (akvaariossa ei ollut mitään). Mieheni soittaa että tulee vähän aikaisemmin kotiin. Kiitos Luoja! Lataan korjauslista pöytään täyden kahvipannun viereen kun hän tulee kotiin ja kysyn tietääkö hän miltä näyttää kun sataa muoviastioita? Hän rupeaa nauramaan ja aavistaa tämän päivän ilmapiirin, tänään tarvii huumorintajua, ottaa kupillisen kahvia ja hakee työkalut ja rupee hommiin. Lopputulos siitä viikosta oli se että kellään ei ollut yhtään mitään myrkytettävää mutta puhdasta oli.

Taidamme mennä ensi viikolla kerhoihin. Kun niitä ei ollut, niin en nähnyt yhtään toista aikuista rakasta miestäni lukuun ottamatta koko viikkoon, en edes parkkipaikalla kun vien pojan päiväkerhoon pariksi tunniksi. Se ei ole hyväksi pääkopalle. Se tulee sit mitä on tullakseen.